Googlen ontologia 4 - ylioptimointi ja nihilismi

Pyrin tässä tekstissä yhdistämään hakukoneita varten tehtävän verkkosivujen ylioptimoinnin siihen, mitä Nietzsche ymmärsi nihilismillä. Yksinkertaistetusti voidaan esittää, että ylioptimointi tarkoittaa verkkosivujen hakukoneoptimointia, joka on tehty yksipuoleisesti painottamaan verkkosivun hakukoneominaisuuksia. Tämä liiallinen optimointi tehdään usein sivujen käytettävyyden kustannuksella, eikä Google suhtaudu tähän kovin myönteisesti. Nihilismi puolestaan tarkoittaa moraaliarvojen tai muiden arvojen hylkäämistä, mutta Nietzschen käsittelyssä termi saa uudenlaisen merkityksen.

Nietzsche ja nihilismi

Nihilismin käsite on ollut tapana yhdistää Nietzschen ajatteluun. Kristilliset ja konservatiiviset sekä muut Nietzscheä kritisoineet piirit näkivät hänen kirjoituksensa vaarallisina sekä epämoraalisina ja alkoivat nimittää Nietzscheä nihilistiksi. Tällä he tarkoittivat sitä, että Nietzsche oli hylännyt moraaliset arvot ja käsitykset, jolloin hänellä ei kriitikoiden mukaan ollut lainkaan moraaliarvoja. Hän oli täysin moraaliton. Nihilismi tulee latinan sanasta nihil, joka sananmukaisesti tarkoittaa ei mitään.

On totta, että yksi Nietzschen projekteista oli kyseenalaistaa vallitsevia moraaliarvoja ja - käsityksiä. Esimerkiksi teokset Moraalin alkuperästä ja Hyvän ja pahan tuolla puolen käsittelevät juuri moraaliarvoja ja niiden merkitystä yhteiskunnassa. Mutta Nietzschen tavoitteena ei ollut moraalittomuus tai epämoraalisuus, vaan hänen projektinsa oli määrä puntaroida arvojen itsensä arvoa. Eli toisin sanoen sitä, että miksi juuri nämä moraaliset arvot ja käsitykset olivat vallalla, eikä jotkin muut. Nietzschen lähtökohtana oli siis arvojen uudelleenarviointi, joka kuitenkin johti siihen, että hän löysi arvojen joukosta ns. ”vaarallisia arvoja” tai paremminkin ”elämälle vaarallisia arvoja”, joita hän sitten asettui täysipainoisesti vastustamaan. Esimerkkinä elämälle vaarillisista arvoista voisi olla kaikenlainen passiivisuus, saamattomuus ja vastuun ulkoistaminen sekä tietenkin uskomus siitä, että kaikki elämässä koettu kärsimys on otettava nöyrästi vastaan, jotta pääsee taivaaseen.

Nämä elämälle vaaralliset arvot toteuttavat samaa yksinkertaista kaavaa, joskin hieman eri muodoissa. Tulen käsittelemään tätä kaavaa seuraavassa luvussa.

Aamurusko ja vietit

Nietzschen vuonna 1881 ilmestynyt teos Aamurusko (engl. The Dawn tai Daybreak, saks. Morgenröte – Gedanken über die moralischen Vorurteile) sisältää upean ja yksinkertaisen johdatuksen siihen, miten vaaralliset arvot toimivat meissä.

Kirjassa Nietzsche kertoo seuraavan esimerkin: Oletetaanpa, että olet eräänä päivänä torilla ja huomaat erään henkilön nauravan sinulle, kun kuljet hänen ohitseen. Tämä tapahtuma merkitsee sinulle yhtä taikka toista, sen mukaan oliko sinussa sillä hetkellä valloillaan tämä taikka tuo vietti.

Tapahtuman merkitys saattaisi jollekin toiselle henkilölle tai sinulle jonain toisena hetkenä olla täysin erilainen.

Jollekin henkilölle tuo tapahtuma saattaa olla täysin merkityksetön, toiselle hieman ärsyttävä, kolmas alkaisi haastamaan riitaa, neljäs alkaisi tarkastelemaan vaatteitaan, josko jokin hänessä itsessään olisi vialla ja viides saattaisi olla erittäin tyytyväinen aiheuttamastaan positiivisuudesta ja ilosta. Jokaisessa tapauksessa jokin tietty vietti on ollut henkilössä päällimmäisenä ja aiheuttanut kyseisen reaktion tai tuntemuksen: oli kyseessä sitten arkuus, aggressiivisuus, ärtyneisyys, hyväntahtoisuus tai jokin muu vietti. Miksi juuri kyseinen vietti, eikä jokin toinen? Koska kyseinen vietti oli tuossa tilanteessa vahvimmillaan ja halusi tulla julki.

Tässä on siis kysymys Nietzschen perspektivismin opista. Siitä, ettei ole olemassa ikuisia totuuksia, on vain tulkintoja tapahtumista.

Mutta mikä on keskeistä huomata: henkilö ei tulkitse tapahtumaa tietoisesti, eikä ole ns. vapaa valitsemaan tulkintaansa. Päinvastoin, henkilön alitajuiset vietit ovat syypäitä kulloiseenkin tulkintaan.

Kuten Nietzsche selventää: Ei ole niin, että minulla olisi erilainen perspektiivi maailmaan kuin sinulla. Vaan paremminkin, meillä kaikilla on itsellämme monia toistensa kanssa kilpailevia perspektiivejä maailmaan, jotka pohjautuvat vietteihimme.

Ihmisen alitajunta on Nietzschen mukaan täynnä lukemattomia, toistensa kanssa ristiriitaisia, toistensa kanssa kamppailevia viettejä, joiden ainoa tahto on tulla esille, tulla julki, päästä vallalle. Tässä huomiossa tulee esille Nietzschelle keskeinen käsite vallan tahto: jokainen vietti haluaa toimia päällimmäisenä, yksin, itsenäisesti ja alistaa muut vietit alleen.

Voimme kuitenkin kamppailla viettejämme vastaan. Mutta kuten Nietzsche nerokkaasti tuo asian esille: mikä muukaan asettuu vastustamaan dominoivaa viettiä kuin toinen kilpaileva vietti? Kysymys siis ei ole siitä, että me vastustaisimme viettejä, vaan siitä, että yksi vietti asettuu vastustamaan toista. Nietzsche summaa tämän ajatuksen seuraavasti: toimintaamme dominoivasta vietistä tulee ikään kuin koko minuutemme, egomme, joka työntää alistetut vietit sivummalle, ikään kuin pois meistä, jolloin niistä tulee jokin muu kuin minä eli sanalla sanoen Se eli It eli Id. Tämä Nietzschen ajatus toimii lähtökohtana myös Freudin Idin käsitteelle.

Ja vielä summauksena: kyseessä ei ole järjen ja viettien kamppailu, vaan useiden viettien keskinäinen kamppailu.

Jos palaamme alkuperäisee kysymykseemme: mistä elämälle vaaralliset arvot syntyvät?

Vastaus on yksinkertainen, jos yhdestä vietistä tulee niin dominoiva, että se alistaa kaikki muut vietit alleen useimmissa elämämme tapahtumissa, silloin olemme synnyttäneet elämälle vaarallisen arvon. Kysymys on siis siitä, että Nietzsche näkee tien hyvään elämään viettien tasapuolisessa vaihtelussa, siinä, että joitakin tapahtumia dominoi yksi vietti ja toisia tapahtumia toinen tai kolmas vietti, ja että dominoivat vietit vaihtelevat ajan mittaan eri tapahtumissa.

Elämälle vaarallisen arvon syntyminen siis tapahtuu, kun yksi vietti alkaa dominoimaan koko elämäämme. Tästä malliesimerkkinä Nietzsche käyttää kristinuskoa, jonka yhden jumalan Nietzsche näkee yhtenä koko elämää dominoivana viettinä, ja mikä pahinta, viettinä, jonka kohde ei ole meidän maailmassamme. Tästä Nietzschen mukaan seuraa, että kristityillä tämä yksi vietti toimii päällimmäisenä ja tämän vietin tavoitteena on kieltää kuolemaa edeltävä elämä ja asettaa kaikki painoarvo kuolemanjälkeiselle elämälle. Tässä mielessä kristityt ovat alistaneet kaikki elämänmyönteiset vietit tai paremminkin kuolemaa edeltävää elämää korostavat vietit, jolloin kristityillä ei ole elämää edesauttavia viettejä.

Nietzsche nimittääkin kristittyjä nihilisteiksi, heiksi, jotka haluavat kuolemaa, heiksi, jotka eivät halua elämältä mitään.

Ei ole kuitenkaan syytä liiaksi painottaa kristittyjen vietin laatua kuolemisen haluna. Tärkeämpää on ymmärtää yhden vietin vaarallisuus!

Nietzsche siis määrittelee nihilismin uudelleen: nihilismi ei ole enää ei-minkään-halua, vaan yhden-halua. Nihilismi ei ole 0, vaan 1.

Ihminen, jonka toimintaa ohjaa vain yksi vietti, ja joka ei ole valmis muuttamaan tai haastamaan tätä viettiä, on nihilisti. Nihilismin vastakohdaksi asettuu siis muutos ja elämänmyönteisyys. Nihilistiä kuvaa muutoksen haluttomuus, hän ei halua muuttua.

Positiiviset sekä vaaralliset arvot voitaisiin summata seuraavasti: vietit välttämättä ohjaavat elämäämme, emme voi toimia maailmassa ilman viettejämme, vietit muodostavat kaiken, mikä ohjaa toimintaamme maailmassa. Etenemme kohti vaarallisia vesiä, mitä enemmän jotkin tietyt, tai pahimmassa tapauksessa jokin tietty vietti kontrolloi elämäämme. Elämämme myönteisyys ja positiivisuus puolestaan lisääntyy sitä mukaa, mitä enemmän kykenemme vaihtamaan kulloinkin dominoivaa viettiä. Parhaassa tapauksessa reagoimme uuteen tapahtumaan mahdollisimman herkästi, tuoreena ja mahdollisimman vähän aikaisempien tapahtumien ja viettien pohjalta.

Ylioptimointi ja nihilismi

Teemme paluun taas hakukoneoptimointiin. Aloittakaamme ylioptimoinnin täsmällisellä määrittelemisellä. Mistä ylioptimoinnissa on kysymys?

Hakukoneoptimoinnin näkökulmasta verkkosivuihin liittyy muutama tärkeä elementti: hakutuloksien otsikkorivi eli ns. title-tag, alasivujen otsikot eli ns. H1:set, sivuston tekstissä olevien hakusanojen määrä sekä sisäisen ja ulkoiset linkit sivustolla ja sivustolle.

Title, H1, sisältöteksti ja linkit

Titlen on hyvä sisältää hakusana, joka löytyy myös kyseisen sivun H1:stä sekä leipätekstistä. Jotkin web-adminit ovat kuitenkin tunkeneet titlen täyteen hakusanoja, jolloin siitä on tullut hyvin epämiellyttävän ja epäilyttävän näköinen:

”LVI-tarvikkeet, LVI-tuotteet Helsingissä, Putkimies Koistinen Oy”

vertaa:

”Putkimies Koistinen Oy myy edullisia LVI-tarvikkeita Helsingissä”

Sama toimii myös alasivun otsikkoon. Jos se on täynnä hakusanoja, tulee siitä hankalasti luettava ja epäluontevan näköinen. Sivuston tekstisisältö eli ns. leipäteksti muodostaa mahdollisesti vielä suurimman ongelman. Sivuston tekstin on tarkoitus antaa sivustolla vierailevalle tärkeää ja hyödyllistä tietoa. Mutta jos sivun tekstisisältö on tungettu täyteen erilaisia hakusanoja, tulee tekstistä todella hankalasti luettavaa ja mahdollista on myös, ettei web-admin ole tarkoittanut tekstiä edes luettavaksi, vaan se on suunniteltu vain hakukoneita varten.

Sama juttu toimii myös ankkurilinkkeihin eli sivuston sisäisiin linkkeihin sekä ns. backlinkkeihin eli sivustollesi johtaviin linkkeihin jollain toisella sivustolla. Jos linkin nimi eli klikattava teksti on aina sama tai sisältää aina kyseisen sivun hakusanan, tulee linkistä sekä ympäröivästä tekstistä epäluotettavan oloista ja teennäistä.

Näissä tapauksissa on kysymys ylioptimoinnista. Hakusanoja on käytetty itsetarkoituksellisesti ja sivuston vierailijoiden saama hyöty on vähentynyt.

Jos ajattelemme asiaa Nietzschen termistön kautta, voimme sanoa, että yksi vietti on syrjäyttänyt kaikki muut. Tämä yksi vietti on optimoida sivu mahdollisimman sopivaksi hakukoneille. Mutta koska Google pyrkii kaikin tavoin korostamaan asiakaskokemusta tai paremminkin sivulla vierailevien kokemusta, on pelkän optimoinnin korostamisesta tullut negatiivista ja jopa Googlen silmissä rangaisavaa.

Nietzschelle hyvän elämän avain oli viettien vaihtelussa, siinä, että on mahdollisimman altis muutoksille, mahdollisimman dynaaminen kaikessa toiminnassaan eli kääntäen, pyrkii mahdollisimman vähän toimimaan jonkin yhden tai muutaman ohjesäännön mukaan. Sama ohje pätee hyvään verkkosivustoon. Hyvän verkkosivun avain on pyrkiä huomioimaan vierailijoiden moninaiset tarpeet mahdollisimman hyvin ja tuottamaan mahdollisimman paljon näihin erilaisiin tarpeisiin sopivaa sisältöä sivuille. Oli kyse sitten uutisten, artikkelien tai muiden tekstien kirjoittamisesta, tavoitteena on tuottaa mahdollisimman mielenkiintoista, uutta ja erilaista sisältöä. Totta kai hakusanojen lisääminen sivustolle on tärkeää, mutta kyseinen vietti hakukoneoptimointiin (tai paremminkin yksi hakukoneoptimoinnin osa) ei saisi saada ylivaltaa sivuston selkeydestä, hyödyllisyydestä, mielenkiintoisuudesta, ajankohtaisuudesta  jne.