Googlen ontologia 3 – Sivuston auktoriteetti ja Possest

Google teki suurehkon päivityksen hakualgoritmiinsa viime vuonna. Tätä päivitystä on hakukoneoptimointipiireissä kutsuttu Panda Updateksi, koska erään päivitystä tehneen tiimiläisen lempinimi sattui olemaan Panda. Panda Updaten merkitys on monialainen, mutta yksi keskustelujen keskipisteeseen nousseista asioista oli auktoriteettisivustot sekä auktoriteetin määritteleminen.

Sen verran on selvää, että Google lajittelee sivustoja hakutulossivullaan auktoriteetin mukaan: mitä enemmän auktoriteettia sitä ylempänä sivusto on tuloksissa. Ongelmana on kuitenkin se, että auktoriteetin määritteleminen on todella hankalaa. Sen määrään saattaa vaikuttaa jopa yli 200 erilaista tekijää, joita Google arvioi kyseisessä sivustossa. Tämänlainen muuttujien paljous saa aikaan sen, ettei sivustolle voida nimetä numeerista auktoriteetin määrää, vaan kysymyksessä on useiden eri hakusanojen ja ennen kaikkea näiden hakusanojen suhteiden muodostama moneus, joka ei paikannu yhteen identiteettiin.

Kirjoitin edellisessä tekstissäni, että Spinozan ajatus vaikuttamisesta ja vaikuttumisesta eli reaalisuuden tai voiman määrästä voidaan ajatella myös sivuston auktoriteetin määränä. Voidaan siis ajatella, että sivuston auktoriteetti syntyy ja toimii kuten Spinozan voima. Kysymys on voimasta, powerista, toiminnasta, vaikuttavuudesta ja vaikutettavuudesta! Mitä enemmän sivustolla on voimaa sitä paremmin se pärjää hakutuloksissa.

Possest ja Nicolas of Cusa

Vuonna 1980 pitämässään Spinozaa käsittelevässä luennossa Gilles Deleuze esitteli erään hyvin omituisen käsitteen, joka on peräisin saksalaiselta filosofilta nimeltä Nicolas of Cusa. Viidennellätoista vuosisadalla eläneen filosofin ajatuksista Deleuze nostaa esille käsitteen possest. Possest on erikoinen sana, koska se ei sinällään tarkoita mitään, vaan koostuu kahdesta eri latinankielisestä sanasta. Ensimmäinen on posse, joka on perusmuoto pystyä-verbistä ja toinen on est, joka on yksikön kolmannen preesenssimuoto olla-verbistä.

Possest on siis käsite, jossa erinomaisella tavalla yhdistyy oleminen ja pystyminen. Nicolas of Cusan tavoitteena oli tuoda esille ajatus siitä, että ei ole olemassa ensisijaista olemusta, johon vasta toissijaisesti kuuluu erilaisia pystymisiä ja potentiaalisia pystymisiä. Possest toimii siis eräänlaisena vastakohtana olemukselle tai essenssille. Nicolas of Cusa määritteli kaikki olevaiset tai asiat olevan possest. Se mitä asia on, on se mihin se pystyy. Pystyminen ja oleminen yhdessä.

Ajatus on hankala, koska olemme tottuneet ajattelemaan, että on oltava jokin, joka pystyy. Pystymistä ja olemista on vaikeaa mieltää yhtäaikaisesti. 

Auktoriteetti on Possest

Sivuston oleminen on possest!

Jos päädyimme viime tekstissä siihen ontologiseen väittämään, että sivusto on sitä enemmän olemassa mitä korkeammalla se on hakutilastoissa, niin tämä määrittää sivuston olemisen tavan täsmällisesti olemis-pystymiseksi eli possest. Pystyminen ja oleminen voidaan siis ajatella Spinozan tapaan vaikuttamisena ja vaikuttumisena, jolloin kaikki ne tavat joilla sivusto muuttaa ympäristöään sekä muuttuu itsessään ovat sen pystymis-olemista. 

Googlen ontologia 2 - olemassaolon määrä

Edellisen tekstin lähtökohta oli siinä, että yritys on vaatinut eri aikoina eri mediumeja ollakseen olemassa. 80-luvulla suomalaisten pk-yrittäjien keskeisin medium saattoi olla keltaiset sivut tai mainos paikallislehdessä. Sittemmin internetin merkitys on kasvanut, ja nykyään voidaankin sanoa (ainakin kaupallisen alan presentaatioissa), ettei yritys ole olemassa ellei kotisivuja löydy.

2010-luvun Suomessa yritys ei ole olemassa, ellei sitä löydy internetistä!

Edellinen Googlen ontologiaa käsittelevä teksti päättyi summaamaan em. ajatuksen näin:

”Yrityksen tekee olemassa olevaksi sen toiminta. Se, miten yritys vaikuttaa asiakkaisiinsa sekä miten yritys vaikuttuu asiakkaistaan.”

Ajatus vaikuttamisesta ja vaikuttumisesta tai affektoimisesta ja affektoitumisesta on peräisin Spinozalta, jonka ajattelu toimi yhtenä suurena innoittajana niin Nietzschen kuin myös Deleuzenkin ontologioissa. Spinoza ei kuitenkaan päätynyt esittämään vain, että modus (eli vaikka yritys) syntyy ja toimii vaikuttamisensa ja vaikuttumisensa kautta, vaan myös, että moduksilla on erilaisia tasoja olla olemassa. Eri yritykset ovat siis eri määrän olemassa, toiset enemmän ja toiset vähemmän.

Spinoza nimittää tuotannossaan tätä olemassaolemisen määrää monilla eri termeillä: mitä enemmän esimerkiksi ihminen on olemassa sitä järkevämpi tai rationaalisempi tai vapaampi hän on. Yleisesti ottaen Spinoza käyttää olemassaolosta reaalisuuden käsitettä. Niin ihmisillä, yrityksillä kuin myös muilla moduksilla on eri määrä reaalisuutta. Reaalisuuden määrä puolestaan määräytyy sen mukaan, missä määrin kyseinen modus kykenee vaikuttamaan ja vaikuttumaan muista moduksista. Yhtäältä siis moduksen on oltava herkkä, jotta kykenisi vaikuttumaan mahdollisimman paljon ja nopeasti sekä toisaalta resonoitava muiden modusten kanssa mahdollisimman hyvin, jotta kykenisi vaikuttamaan mahdollisimman voimakkaasti ja laaja-alaisesti.

SERP rank ja reaalisuuden määrä

Perusajatuksina herkkyys ja resonointi sopivat erinomaisesti ohjeeksi minkä tahansa yrityksen markkinointiin ja viestintään, mutta Googlessa ajatusmalli saa konkreettisimman muotonsa. Olemme jo ehkä tottuneet väittämään ”yritys ei ole olemassa, jos sitä ei löydy internetistä”, mutta internetistä löytyminen tarkoittaa nykyään n. 95%:n todennäköisyydellä Googlesta löytymistä. Asiakkaat päätyvät yrityksen sivuille useimmiten juuri Googlen hakutulossivun eli SERPin (Search Engine Result Page) kautta. Ja voisimme jopa sanoa, että asiakkaat päätyvät yrityksen sivuille juuri Googlen ykkössivun kautta. Vai milloin viimeksi klikkasit itsesi toiselle hakutulossivulle!?

Yritys ei ole olemassa, jos sen verkkosivuja ei löydy Googlen ykkössivulta!

Tämä väittämä saattaa pitää jo nyt paikkansa, mutta sen reaalisuus tulee varmasti lisääntymään tulevaisuudessa. Yrityksen kotisivujen löytyminen Googlen etusivulta edellyttää sitä, että Google arvostaa kyseisiä sivuja. Kyseisillä sivuilla on ns. auktoriteettia. Yleisesti voidaan sanoa, että kaksi asiaa vaikuttavaa siihen, kuinka paljon Google arvostaa sivua: 1) sivun sisältö 2) kyseiselle sivustolle johtavat linkit.

Edelleenkin on kysymys kahdesta asiasta: kuinka paljon jokin asia kykenee vaikuttamaan sekä vaikuttumaan. Sivuston on kyettävä vaikuttamaan muita netissä toimijoita, jotta nämä lisäisivät linkin omalle sivustolleen tai vaikka sosiaaliseen mediaan. Ja tämä vaikuttaminen tapahtuu ensisijaisesti (ainakin Googlen näkökulmasta) sivuston sisällön avulla: kuinka paljon sisällöstä on hyötyä vierailijoille.

Tästä siis päästään siihen, että Googlesta löytyminen on nykyajan olemassaolon mittari. Mitä enemmän yritys kykenee vaikuttamaan vierailijoihinsa ja saamaan heidät lisäämään linkkejä sekä mitä laajempi ja ajantasaisempi sivuston sisältö on, niin sitä ylempänä yrityksen verkkosivut ovat hakutuloksissa. Tämä puolestaan suoraan vertautuu siihen, että kuinka paljon yrityksellä on reaalisuutta, kuinka paljon yritys on olemassa.

Mikä on sinun yrityksesi ontologinen status?

Yritys on sitä enemmän olemassa, mitä korkeammalla se on hakutuloksissa!

Spinozaa ja maailmanennätyksiä

Mieleeni tuli kahvipöytäkeskustelu Lontoon olympialaisten ajalta. Yksi tuttavani kysyi minulta lukiessaan turkkarin urheilusivuja, että kuinkahan kauan uusia maailmanennätyksiä vielä tehdään sadan metrin juoksussa, tai täsmällisesti: ”kuinkahan nopeasti ihminen pystyy sata metriä juoksemaan?”

Silloin vastasin, että jaa-a.

Mutta hänen kysymykseensä ’mihin ihminen pystyy?’ olisin voinut yhtä hyvin vastata Spinozaa myötäillen, että emme vielä tiedä mihin ihmisruumis pystyy (Etiikka III P2 huom.). Tämä vastaus on olympialaisten kannalta sekä myös identiteettikysymysten kannalta erityisen kiinnostava.

Kysymys hämmästytti minua. Mihin IHMINEN pystyy? Mitä tuttavani tarkoitti ihmisellä? 

Olympialaisethan ovat erinomainen esimerkki tapahtumasta, johon on kutsuttu koolle mahdollisimman erilaisia ihmisiä. Valtavan pitkiä koripalloilijoita, pieniä voimistelijoita, isoja ja hitaita painonnostajia ja nopeita juoksijoita. Mikä tämän esimerkkipaljouden keskellä saa tuttavani ajattelemaan, että ihminen tai ihmisyys on jotain samanlaista tai yhteen muottiin sopivaa? Mikä saa hänet kysymään jotain, johon voisin vastata, että vuonna 2028 juostaan 100 metriä aikaan 9 sekuntia ja sen jälkeen ihmisen rajat ovat juoksussa tulleet vastaan ja voimme siirtyä toisiin lajeihin.

Ranskalainen filosofi Gilles Deleuze havainnollistaa tätä Spinozalta lainattua ajatusta hevosilla: ravihevonen ja työhevonen ovat molemmat hevosia, mutta pystymisissään työhevonen on lähempänä härkää kuin ravihevosta. Hevonen muuttuu sen mukaan mitä se tekee. Eikö olympialaiset ole osoitus ihmisten muuttuvuudesta tai ihmisruumiin muovattavuudesta?

Ihmisillä on erilaisia ominaisuuksia tai erilaisia pystymisiä sen mukaan, mitä ovat tehneet. Ja nämä ominaisuudet tai pystymiset eivät ole muuttumattomia ja ennalta annettuja. Ne eivät myöskään ole pysähtymässä, päinvastoin, muutos on nopeutunut, kuten voimme maailmanmestaruus- ja olympiakisojen tuloskehityksestä nähdä.

Ajatus siitä, että kysymykseen ”mihin ihminen pystyy?” voitaisiin vastata kerralla kattavasti ja sen jälkeen siirtyä toisiin kysymyksiin on vanhoollinen perinne ajoilta, jolloin ihmisillä oli vielä puhdas sielu ja likainen ruumis.

Miksi latistaa muutos ja elo kategorioiden alle? Palauttakaamme mieliimme spinozalainen olympialaisten tunnuslause: nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin.