Googlen ontologia 4 - ylioptimointi ja nihilismi

Pyrin tässä tekstissä yhdistämään hakukoneita varten tehtävän verkkosivujen ylioptimoinnin siihen, mitä Nietzsche ymmärsi nihilismillä. Yksinkertaistetusti voidaan esittää, että ylioptimointi tarkoittaa verkkosivujen hakukoneoptimointia, joka on tehty yksipuoleisesti painottamaan verkkosivun hakukoneominaisuuksia. Tämä liiallinen optimointi tehdään usein sivujen käytettävyyden kustannuksella, eikä Google suhtaudu tähän kovin myönteisesti. Nihilismi puolestaan tarkoittaa moraaliarvojen tai muiden arvojen hylkäämistä, mutta Nietzschen käsittelyssä termi saa uudenlaisen merkityksen.

Nietzsche ja nihilismi

Nihilismin käsite on ollut tapana yhdistää Nietzschen ajatteluun. Kristilliset ja konservatiiviset sekä muut Nietzscheä kritisoineet piirit näkivät hänen kirjoituksensa vaarallisina sekä epämoraalisina ja alkoivat nimittää Nietzscheä nihilistiksi. Tällä he tarkoittivat sitä, että Nietzsche oli hylännyt moraaliset arvot ja käsitykset, jolloin hänellä ei kriitikoiden mukaan ollut lainkaan moraaliarvoja. Hän oli täysin moraaliton. Nihilismi tulee latinan sanasta nihil, joka sananmukaisesti tarkoittaa ei mitään.

On totta, että yksi Nietzschen projekteista oli kyseenalaistaa vallitsevia moraaliarvoja ja - käsityksiä. Esimerkiksi teokset Moraalin alkuperästä ja Hyvän ja pahan tuolla puolen käsittelevät juuri moraaliarvoja ja niiden merkitystä yhteiskunnassa. Mutta Nietzschen tavoitteena ei ollut moraalittomuus tai epämoraalisuus, vaan hänen projektinsa oli määrä puntaroida arvojen itsensä arvoa. Eli toisin sanoen sitä, että miksi juuri nämä moraaliset arvot ja käsitykset olivat vallalla, eikä jotkin muut. Nietzschen lähtökohtana oli siis arvojen uudelleenarviointi, joka kuitenkin johti siihen, että hän löysi arvojen joukosta ns. ”vaarallisia arvoja” tai paremminkin ”elämälle vaarallisia arvoja”, joita hän sitten asettui täysipainoisesti vastustamaan. Esimerkkinä elämälle vaarillisista arvoista voisi olla kaikenlainen passiivisuus, saamattomuus ja vastuun ulkoistaminen sekä tietenkin uskomus siitä, että kaikki elämässä koettu kärsimys on otettava nöyrästi vastaan, jotta pääsee taivaaseen.

Nämä elämälle vaaralliset arvot toteuttavat samaa yksinkertaista kaavaa, joskin hieman eri muodoissa. Tulen käsittelemään tätä kaavaa seuraavassa luvussa.

Aamurusko ja vietit

Nietzschen vuonna 1881 ilmestynyt teos Aamurusko (engl. The Dawn tai Daybreak, saks. Morgenröte – Gedanken über die moralischen Vorurteile) sisältää upean ja yksinkertaisen johdatuksen siihen, miten vaaralliset arvot toimivat meissä.

Kirjassa Nietzsche kertoo seuraavan esimerkin: Oletetaanpa, että olet eräänä päivänä torilla ja huomaat erään henkilön nauravan sinulle, kun kuljet hänen ohitseen. Tämä tapahtuma merkitsee sinulle yhtä taikka toista, sen mukaan oliko sinussa sillä hetkellä valloillaan tämä taikka tuo vietti.

Tapahtuman merkitys saattaisi jollekin toiselle henkilölle tai sinulle jonain toisena hetkenä olla täysin erilainen.

Jollekin henkilölle tuo tapahtuma saattaa olla täysin merkityksetön, toiselle hieman ärsyttävä, kolmas alkaisi haastamaan riitaa, neljäs alkaisi tarkastelemaan vaatteitaan, josko jokin hänessä itsessään olisi vialla ja viides saattaisi olla erittäin tyytyväinen aiheuttamastaan positiivisuudesta ja ilosta. Jokaisessa tapauksessa jokin tietty vietti on ollut henkilössä päällimmäisenä ja aiheuttanut kyseisen reaktion tai tuntemuksen: oli kyseessä sitten arkuus, aggressiivisuus, ärtyneisyys, hyväntahtoisuus tai jokin muu vietti. Miksi juuri kyseinen vietti, eikä jokin toinen? Koska kyseinen vietti oli tuossa tilanteessa vahvimmillaan ja halusi tulla julki.

Tässä on siis kysymys Nietzschen perspektivismin opista. Siitä, ettei ole olemassa ikuisia totuuksia, on vain tulkintoja tapahtumista.

Mutta mikä on keskeistä huomata: henkilö ei tulkitse tapahtumaa tietoisesti, eikä ole ns. vapaa valitsemaan tulkintaansa. Päinvastoin, henkilön alitajuiset vietit ovat syypäitä kulloiseenkin tulkintaan.

Kuten Nietzsche selventää: Ei ole niin, että minulla olisi erilainen perspektiivi maailmaan kuin sinulla. Vaan paremminkin, meillä kaikilla on itsellämme monia toistensa kanssa kilpailevia perspektiivejä maailmaan, jotka pohjautuvat vietteihimme.

Ihmisen alitajunta on Nietzschen mukaan täynnä lukemattomia, toistensa kanssa ristiriitaisia, toistensa kanssa kamppailevia viettejä, joiden ainoa tahto on tulla esille, tulla julki, päästä vallalle. Tässä huomiossa tulee esille Nietzschelle keskeinen käsite vallan tahto: jokainen vietti haluaa toimia päällimmäisenä, yksin, itsenäisesti ja alistaa muut vietit alleen.

Voimme kuitenkin kamppailla viettejämme vastaan. Mutta kuten Nietzsche nerokkaasti tuo asian esille: mikä muukaan asettuu vastustamaan dominoivaa viettiä kuin toinen kilpaileva vietti? Kysymys siis ei ole siitä, että me vastustaisimme viettejä, vaan siitä, että yksi vietti asettuu vastustamaan toista. Nietzsche summaa tämän ajatuksen seuraavasti: toimintaamme dominoivasta vietistä tulee ikään kuin koko minuutemme, egomme, joka työntää alistetut vietit sivummalle, ikään kuin pois meistä, jolloin niistä tulee jokin muu kuin minä eli sanalla sanoen Se eli It eli Id. Tämä Nietzschen ajatus toimii lähtökohtana myös Freudin Idin käsitteelle.

Ja vielä summauksena: kyseessä ei ole järjen ja viettien kamppailu, vaan useiden viettien keskinäinen kamppailu.

Jos palaamme alkuperäisee kysymykseemme: mistä elämälle vaaralliset arvot syntyvät?

Vastaus on yksinkertainen, jos yhdestä vietistä tulee niin dominoiva, että se alistaa kaikki muut vietit alleen useimmissa elämämme tapahtumissa, silloin olemme synnyttäneet elämälle vaarallisen arvon. Kysymys on siis siitä, että Nietzsche näkee tien hyvään elämään viettien tasapuolisessa vaihtelussa, siinä, että joitakin tapahtumia dominoi yksi vietti ja toisia tapahtumia toinen tai kolmas vietti, ja että dominoivat vietit vaihtelevat ajan mittaan eri tapahtumissa.

Elämälle vaarallisen arvon syntyminen siis tapahtuu, kun yksi vietti alkaa dominoimaan koko elämäämme. Tästä malliesimerkkinä Nietzsche käyttää kristinuskoa, jonka yhden jumalan Nietzsche näkee yhtenä koko elämää dominoivana viettinä, ja mikä pahinta, viettinä, jonka kohde ei ole meidän maailmassamme. Tästä Nietzschen mukaan seuraa, että kristityillä tämä yksi vietti toimii päällimmäisenä ja tämän vietin tavoitteena on kieltää kuolemaa edeltävä elämä ja asettaa kaikki painoarvo kuolemanjälkeiselle elämälle. Tässä mielessä kristityt ovat alistaneet kaikki elämänmyönteiset vietit tai paremminkin kuolemaa edeltävää elämää korostavat vietit, jolloin kristityillä ei ole elämää edesauttavia viettejä.

Nietzsche nimittääkin kristittyjä nihilisteiksi, heiksi, jotka haluavat kuolemaa, heiksi, jotka eivät halua elämältä mitään.

Ei ole kuitenkaan syytä liiaksi painottaa kristittyjen vietin laatua kuolemisen haluna. Tärkeämpää on ymmärtää yhden vietin vaarallisuus!

Nietzsche siis määrittelee nihilismin uudelleen: nihilismi ei ole enää ei-minkään-halua, vaan yhden-halua. Nihilismi ei ole 0, vaan 1.

Ihminen, jonka toimintaa ohjaa vain yksi vietti, ja joka ei ole valmis muuttamaan tai haastamaan tätä viettiä, on nihilisti. Nihilismin vastakohdaksi asettuu siis muutos ja elämänmyönteisyys. Nihilistiä kuvaa muutoksen haluttomuus, hän ei halua muuttua.

Positiiviset sekä vaaralliset arvot voitaisiin summata seuraavasti: vietit välttämättä ohjaavat elämäämme, emme voi toimia maailmassa ilman viettejämme, vietit muodostavat kaiken, mikä ohjaa toimintaamme maailmassa. Etenemme kohti vaarallisia vesiä, mitä enemmän jotkin tietyt, tai pahimmassa tapauksessa jokin tietty vietti kontrolloi elämäämme. Elämämme myönteisyys ja positiivisuus puolestaan lisääntyy sitä mukaa, mitä enemmän kykenemme vaihtamaan kulloinkin dominoivaa viettiä. Parhaassa tapauksessa reagoimme uuteen tapahtumaan mahdollisimman herkästi, tuoreena ja mahdollisimman vähän aikaisempien tapahtumien ja viettien pohjalta.

Ylioptimointi ja nihilismi

Teemme paluun taas hakukoneoptimointiin. Aloittakaamme ylioptimoinnin täsmällisellä määrittelemisellä. Mistä ylioptimoinnissa on kysymys?

Hakukoneoptimoinnin näkökulmasta verkkosivuihin liittyy muutama tärkeä elementti: hakutuloksien otsikkorivi eli ns. title-tag, alasivujen otsikot eli ns. H1:set, sivuston tekstissä olevien hakusanojen määrä sekä sisäisen ja ulkoiset linkit sivustolla ja sivustolle.

Title, H1, sisältöteksti ja linkit

Titlen on hyvä sisältää hakusana, joka löytyy myös kyseisen sivun H1:stä sekä leipätekstistä. Jotkin web-adminit ovat kuitenkin tunkeneet titlen täyteen hakusanoja, jolloin siitä on tullut hyvin epämiellyttävän ja epäilyttävän näköinen:

”LVI-tarvikkeet, LVI-tuotteet Helsingissä, Putkimies Koistinen Oy”

vertaa:

”Putkimies Koistinen Oy myy edullisia LVI-tarvikkeita Helsingissä”

Sama toimii myös alasivun otsikkoon. Jos se on täynnä hakusanoja, tulee siitä hankalasti luettava ja epäluontevan näköinen. Sivuston tekstisisältö eli ns. leipäteksti muodostaa mahdollisesti vielä suurimman ongelman. Sivuston tekstin on tarkoitus antaa sivustolla vierailevalle tärkeää ja hyödyllistä tietoa. Mutta jos sivun tekstisisältö on tungettu täyteen erilaisia hakusanoja, tulee tekstistä todella hankalasti luettavaa ja mahdollista on myös, ettei web-admin ole tarkoittanut tekstiä edes luettavaksi, vaan se on suunniteltu vain hakukoneita varten.

Sama juttu toimii myös ankkurilinkkeihin eli sivuston sisäisiin linkkeihin sekä ns. backlinkkeihin eli sivustollesi johtaviin linkkeihin jollain toisella sivustolla. Jos linkin nimi eli klikattava teksti on aina sama tai sisältää aina kyseisen sivun hakusanan, tulee linkistä sekä ympäröivästä tekstistä epäluotettavan oloista ja teennäistä.

Näissä tapauksissa on kysymys ylioptimoinnista. Hakusanoja on käytetty itsetarkoituksellisesti ja sivuston vierailijoiden saama hyöty on vähentynyt.

Jos ajattelemme asiaa Nietzschen termistön kautta, voimme sanoa, että yksi vietti on syrjäyttänyt kaikki muut. Tämä yksi vietti on optimoida sivu mahdollisimman sopivaksi hakukoneille. Mutta koska Google pyrkii kaikin tavoin korostamaan asiakaskokemusta tai paremminkin sivulla vierailevien kokemusta, on pelkän optimoinnin korostamisesta tullut negatiivista ja jopa Googlen silmissä rangaisavaa.

Nietzschelle hyvän elämän avain oli viettien vaihtelussa, siinä, että on mahdollisimman altis muutoksille, mahdollisimman dynaaminen kaikessa toiminnassaan eli kääntäen, pyrkii mahdollisimman vähän toimimaan jonkin yhden tai muutaman ohjesäännön mukaan. Sama ohje pätee hyvään verkkosivustoon. Hyvän verkkosivun avain on pyrkiä huomioimaan vierailijoiden moninaiset tarpeet mahdollisimman hyvin ja tuottamaan mahdollisimman paljon näihin erilaisiin tarpeisiin sopivaa sisältöä sivuille. Oli kyse sitten uutisten, artikkelien tai muiden tekstien kirjoittamisesta, tavoitteena on tuottaa mahdollisimman mielenkiintoista, uutta ja erilaista sisältöä. Totta kai hakusanojen lisääminen sivustolle on tärkeää, mutta kyseinen vietti hakukoneoptimointiin (tai paremminkin yksi hakukoneoptimoinnin osa) ei saisi saada ylivaltaa sivuston selkeydestä, hyödyllisyydestä, mielenkiintoisuudesta, ajankohtaisuudesta  jne. 

Googlen ontologia 3 – Sivuston auktoriteetti ja Possest

Google teki suurehkon päivityksen hakualgoritmiinsa viime vuonna. Tätä päivitystä on hakukoneoptimointipiireissä kutsuttu Panda Updateksi, koska erään päivitystä tehneen tiimiläisen lempinimi sattui olemaan Panda. Panda Updaten merkitys on monialainen, mutta yksi keskustelujen keskipisteeseen nousseista asioista oli auktoriteettisivustot sekä auktoriteetin määritteleminen.

Sen verran on selvää, että Google lajittelee sivustoja hakutulossivullaan auktoriteetin mukaan: mitä enemmän auktoriteettia sitä ylempänä sivusto on tuloksissa. Ongelmana on kuitenkin se, että auktoriteetin määritteleminen on todella hankalaa. Sen määrään saattaa vaikuttaa jopa yli 200 erilaista tekijää, joita Google arvioi kyseisessä sivustossa. Tämänlainen muuttujien paljous saa aikaan sen, ettei sivustolle voida nimetä numeerista auktoriteetin määrää, vaan kysymyksessä on useiden eri hakusanojen ja ennen kaikkea näiden hakusanojen suhteiden muodostama moneus, joka ei paikannu yhteen identiteettiin.

Kirjoitin edellisessä tekstissäni, että Spinozan ajatus vaikuttamisesta ja vaikuttumisesta eli reaalisuuden tai voiman määrästä voidaan ajatella myös sivuston auktoriteetin määränä. Voidaan siis ajatella, että sivuston auktoriteetti syntyy ja toimii kuten Spinozan voima. Kysymys on voimasta, powerista, toiminnasta, vaikuttavuudesta ja vaikutettavuudesta! Mitä enemmän sivustolla on voimaa sitä paremmin se pärjää hakutuloksissa.

Possest ja Nicolas of Cusa

Vuonna 1980 pitämässään Spinozaa käsittelevässä luennossa Gilles Deleuze esitteli erään hyvin omituisen käsitteen, joka on peräisin saksalaiselta filosofilta nimeltä Nicolas of Cusa. Viidennellätoista vuosisadalla eläneen filosofin ajatuksista Deleuze nostaa esille käsitteen possest. Possest on erikoinen sana, koska se ei sinällään tarkoita mitään, vaan koostuu kahdesta eri latinankielisestä sanasta. Ensimmäinen on posse, joka on perusmuoto pystyä-verbistä ja toinen on est, joka on yksikön kolmannen preesenssimuoto olla-verbistä.

Possest on siis käsite, jossa erinomaisella tavalla yhdistyy oleminen ja pystyminen. Nicolas of Cusan tavoitteena oli tuoda esille ajatus siitä, että ei ole olemassa ensisijaista olemusta, johon vasta toissijaisesti kuuluu erilaisia pystymisiä ja potentiaalisia pystymisiä. Possest toimii siis eräänlaisena vastakohtana olemukselle tai essenssille. Nicolas of Cusa määritteli kaikki olevaiset tai asiat olevan possest. Se mitä asia on, on se mihin se pystyy. Pystyminen ja oleminen yhdessä.

Ajatus on hankala, koska olemme tottuneet ajattelemaan, että on oltava jokin, joka pystyy. Pystymistä ja olemista on vaikeaa mieltää yhtäaikaisesti. 

Auktoriteetti on Possest

Sivuston oleminen on possest!

Jos päädyimme viime tekstissä siihen ontologiseen väittämään, että sivusto on sitä enemmän olemassa mitä korkeammalla se on hakutilastoissa, niin tämä määrittää sivuston olemisen tavan täsmällisesti olemis-pystymiseksi eli possest. Pystyminen ja oleminen voidaan siis ajatella Spinozan tapaan vaikuttamisena ja vaikuttumisena, jolloin kaikki ne tavat joilla sivusto muuttaa ympäristöään sekä muuttuu itsessään ovat sen pystymis-olemista. 

Googlen ontologia 2 - olemassaolon määrä

Edellisen tekstin lähtökohta oli siinä, että yritys on vaatinut eri aikoina eri mediumeja ollakseen olemassa. 80-luvulla suomalaisten pk-yrittäjien keskeisin medium saattoi olla keltaiset sivut tai mainos paikallislehdessä. Sittemmin internetin merkitys on kasvanut, ja nykyään voidaankin sanoa (ainakin kaupallisen alan presentaatioissa), ettei yritys ole olemassa ellei kotisivuja löydy.

2010-luvun Suomessa yritys ei ole olemassa, ellei sitä löydy internetistä!

Edellinen Googlen ontologiaa käsittelevä teksti päättyi summaamaan em. ajatuksen näin:

”Yrityksen tekee olemassa olevaksi sen toiminta. Se, miten yritys vaikuttaa asiakkaisiinsa sekä miten yritys vaikuttuu asiakkaistaan.”

Ajatus vaikuttamisesta ja vaikuttumisesta tai affektoimisesta ja affektoitumisesta on peräisin Spinozalta, jonka ajattelu toimi yhtenä suurena innoittajana niin Nietzschen kuin myös Deleuzenkin ontologioissa. Spinoza ei kuitenkaan päätynyt esittämään vain, että modus (eli vaikka yritys) syntyy ja toimii vaikuttamisensa ja vaikuttumisensa kautta, vaan myös, että moduksilla on erilaisia tasoja olla olemassa. Eri yritykset ovat siis eri määrän olemassa, toiset enemmän ja toiset vähemmän.

Spinoza nimittää tuotannossaan tätä olemassaolemisen määrää monilla eri termeillä: mitä enemmän esimerkiksi ihminen on olemassa sitä järkevämpi tai rationaalisempi tai vapaampi hän on. Yleisesti ottaen Spinoza käyttää olemassaolosta reaalisuuden käsitettä. Niin ihmisillä, yrityksillä kuin myös muilla moduksilla on eri määrä reaalisuutta. Reaalisuuden määrä puolestaan määräytyy sen mukaan, missä määrin kyseinen modus kykenee vaikuttamaan ja vaikuttumaan muista moduksista. Yhtäältä siis moduksen on oltava herkkä, jotta kykenisi vaikuttumaan mahdollisimman paljon ja nopeasti sekä toisaalta resonoitava muiden modusten kanssa mahdollisimman hyvin, jotta kykenisi vaikuttamaan mahdollisimman voimakkaasti ja laaja-alaisesti.

SERP rank ja reaalisuuden määrä

Perusajatuksina herkkyys ja resonointi sopivat erinomaisesti ohjeeksi minkä tahansa yrityksen markkinointiin ja viestintään, mutta Googlessa ajatusmalli saa konkreettisimman muotonsa. Olemme jo ehkä tottuneet väittämään ”yritys ei ole olemassa, jos sitä ei löydy internetistä”, mutta internetistä löytyminen tarkoittaa nykyään n. 95%:n todennäköisyydellä Googlesta löytymistä. Asiakkaat päätyvät yrityksen sivuille useimmiten juuri Googlen hakutulossivun eli SERPin (Search Engine Result Page) kautta. Ja voisimme jopa sanoa, että asiakkaat päätyvät yrityksen sivuille juuri Googlen ykkössivun kautta. Vai milloin viimeksi klikkasit itsesi toiselle hakutulossivulle!?

Yritys ei ole olemassa, jos sen verkkosivuja ei löydy Googlen ykkössivulta!

Tämä väittämä saattaa pitää jo nyt paikkansa, mutta sen reaalisuus tulee varmasti lisääntymään tulevaisuudessa. Yrityksen kotisivujen löytyminen Googlen etusivulta edellyttää sitä, että Google arvostaa kyseisiä sivuja. Kyseisillä sivuilla on ns. auktoriteettia. Yleisesti voidaan sanoa, että kaksi asiaa vaikuttavaa siihen, kuinka paljon Google arvostaa sivua: 1) sivun sisältö 2) kyseiselle sivustolle johtavat linkit.

Edelleenkin on kysymys kahdesta asiasta: kuinka paljon jokin asia kykenee vaikuttamaan sekä vaikuttumaan. Sivuston on kyettävä vaikuttamaan muita netissä toimijoita, jotta nämä lisäisivät linkin omalle sivustolleen tai vaikka sosiaaliseen mediaan. Ja tämä vaikuttaminen tapahtuu ensisijaisesti (ainakin Googlen näkökulmasta) sivuston sisällön avulla: kuinka paljon sisällöstä on hyötyä vierailijoille.

Tästä siis päästään siihen, että Googlesta löytyminen on nykyajan olemassaolon mittari. Mitä enemmän yritys kykenee vaikuttamaan vierailijoihinsa ja saamaan heidät lisäämään linkkejä sekä mitä laajempi ja ajantasaisempi sivuston sisältö on, niin sitä ylempänä yrityksen verkkosivut ovat hakutuloksissa. Tämä puolestaan suoraan vertautuu siihen, että kuinka paljon yrityksellä on reaalisuutta, kuinka paljon yritys on olemassa.

Mikä on sinun yrityksesi ontologinen status?

Yritys on sitä enemmän olemassa, mitä korkeammalla se on hakutuloksissa!

Googlen ontologia ­- yrityksen identiteetti

Tämän tekstin, joka mahdollisesti laajenee jonkinlaiseksi tekstisarjaksi, on tarkoitus käsitellä Googlen toiminnallisuutta ja uusmaterialismia. Ajatuksenani on tarkastella Googlen toiminnallisia muotoja, sitä minkälaisia logiikoita tai paremminkin minkälaisia topologisia tulemisen muotoja sen moninaiset rihmastot (tai hakukonehämähäkit) käyvät läpi. Yleisenä tavoitteenani on yhdistellä markkinoinnin teemoja sekä Deleuzen, Nietzschen ja Spinozan filosofiaa.

Yritys ykseytenä ja moneutena

Markkinointialan seminaareissa ja luentotilaisuuksissa kuulee usein fraasin ”yritys ei ole olemassa, jos sitä ei löydy…” Esimerkiksi viime keväänä printtimedian vahva puolestapuhuja Harri Knaapi sanoi, ettei yritystä ollut 80-luvulla olemassa, jos sitä ei löytynyt keltaisilta sivuilta. Ja tätä mieltä on edelleen moni pk-alan yrittäjä! Sittemmin olemme saaneet totuttautua fraasin uudempaan versioon, jonka mukaan yritys on olemassa vain jos se löytyy internetistä.

Kysymys siitä, että onko jokin olemassa vai ei, on laadultaan ontologinen. Ontologia on sananmukaisesti oppi olemassaolevasta eli tarkemmin sanoen siitä, että mitkä asiat ovat olemassa ja mitkä jutut tekevät niistä olemassaolevia.

Knaapin väittämä siitä, että keltaiset sivut saivat yrityksen olemassaolevaksi ei välttämättä ollut lähtökohtaisesti filosofinen, mutta tämä ajatus tuo esille erinomaisesti esimerkiksi Deleuzen tai Nietzschen ajatuksen olemassaolosta.  Deleuzelle olemassaolo on tulosta suhteista ulkopuoleen tai tarkemmin sanoen, olemassaolo syntyy suhteiden keskittymissä tai painetiloissa (myös Nietzschen vallantahto noudattaa tätä samaa ajatusta olemassaolosta). Ajatus on siis se, että yrityksen olemassaolo syntyy sen suhteista ulkoisiin asioihin. Yrityksen tapauksessa kysymys on ilmiselvästi yrityksen asiakkaista ja potentiaalisista asiakkaista sekä yhteistyökumppaneista ja kilpailijoista (yritys ei sananmukaisesti ole olemassa, ainakaan pitkään, mikäli ei huolehdi esiemerkiksi markkinoinnistaan).

Markkinointilogiikka saa siis radikaalin muodon Deleuzen ja Nietzschen filosofiassa.

On keskeistä huomata, että kuinka yhtä aikaa tämä ajatus olemassaolosta on todella omituinen ja samalla hyvin arkinen. Yritys ei tosiaankaan ole olemassa yksin. Yritys ei ole yksityinen tai muista erillinen toimija.  Yrityksen olemassaolo ei ole lähtöjään siitä itsestään, eikä sen suhteessa esimerkiksi asiakkaisiin oleteta yrityksen ensisijaista olemassaoloa. Päinvastoin, yrityksen tekee olemassaolevaksi sen toiminta (esimerkiksi markkinointitoiminta). Se, miten yritys vaikuttaa asiakkaisiin (saa kiinnostumaan tuotteista, tekemään ostopäätöksen jne.) sekä miten yritys vaikuttuu asiakkaistaan (kehittää tuotteitaan, kohdentaa markkinointiaan jne.). Yritys on siis olemassa sikäli kun se vaikuttaa ja vaikuttuu; sikäli kun se toimii.

Tämä väittämä tekee yrityksen olemassaolosta jatkuvasti muuttuvan, jolloin yrityksellä ei ole enää yhtä pysyvää identiteettiä tai koherenttia brändiä, vaan sillä on useita prosessuaalisia brändejä, jotka eivät perustu staattisiin identiteetteihin, vaan moninaisiin vaikuttumisen ja vaikuttamisen suhteisiin. Yritys on siis sanalla sanoen moneus, se koostuu monista vaikuttumisen ja vaikuttamisen suhteista, joissa sen toiminta muokkautuu ja joita se muokkaa. Yritys ei ole mikään yksinäisesti toimiva monoliitti, vaan useiden voimien muodostamassa painetilassa toimiva moneus!

Tämä ajatus on hyvä muistaa yritystoiminnan perustana: yrityksen identiteetin tarkka säätely varsinkin yrityksen itsensä toimesta on silkka mahdottomuus, ja sen tiukan sääntelyn yrittäminen on tulosta ajatusvirheestä, jonka mukaan yhtenäinen identiteetti on ylipäätään olemassa.